tuulivonduuri

Amanda 16-vuotiaana opettajan kanssa naimisiin

  • Amanda Katarina
    Amanda Katarina
  • Amandan lapsenlapsia
    Amandan lapsenlapsia

Serkkuni sukututkimuksen ansiosta sain tutustua inspiroivaan naiseen, kantaäitiini joka oli isäni mummu.

Amanda Katarina Holmlund o.s. Stenfors syntyy 11.2.1867 Nakkilassa Ruskilan kylässä räätälin tyttärenä. Hänen äitinsä kuolee, kun tyttö on vain vuoden ikäinen. Isotsiskot Wilhelmina ja Josefina, jotka ovat jo aikuisia, kasvattavat hänet. Köyhän räätälin nuorimmasta tyttärestä tulee tomera ja menestyvä yrittäjänainen, harvinainen aikanaan. 15-vuotiaana Amanda pääsee ripille ja kokee hengellisen herätyksen. Nuorena neitona hän seurustelee kansakoulunopettajan kanssa, jolla on oma hevonen. Erään kerran kirkollisessa kokouksessa Johan Henrik pistää paperipalan Amandan käteen, jota tämä pitää selkänsä takana. Lapussa on ehdotus tapaamisesta, johon Amanda suostuu. Siitä lähtien he ovat aina yhdessä.  Onnellinen avioliitto kestää peräti 65 vuotta. ”Köyhiä olimme molemmat." Päämääräkseni kuitenkin asetin, että minun oli räätälin oppivuosieni ansiosta päästävä samaan kuin mieheni eli kahden markan ansioihin päivässä.”

Perheen muutettua Poriin Johan Henrik menee töihin Porin konepajalle ja vapaa-aikanaan auttaa Amandaa leipomon tuotteiden myynnissä. Hän kuitenkin nauttii alkoholia aika ahkerasti ja saa potkut. Amanda käy johtajan puheilla pyytämässä, että ottaisi Tuffan takaisin. Näin tapahtuukin, jopa useamman kerran. Tuffa tekee kyllä työnsä hyvin, mutta viina vetää puoleensa.

Amanda ja Henrik perustavat kahvilan ja pienen leipomon Kaasmarkun fabriikkiin eli verkatehtaan yhteyteen. ”Siellä toimimme niin, että yhdessä papan kanssa ryhdyimme harjoittamaan kauppaliikettä ja perustimme leipomon. Kauppa kävi hyvin ja liikevaihto suureni suurenemistaan. Kaksi kuormaa viikossa myin Porin torilla kuivaa leipää, joka meni kuin kuumille kiville. Kaasmarkusta saimme onnellisen sattuman kautta muuttaa Toejoelle (Isosannan kaupunginosaan), missä jatkoimme samaan tapaan.” Toejoella perhe asuu huoneen ja keittiön käsittävässä huoneistossa, jossa jatkaa leipomista. Amanda tekee myös karamelleja.

(1900-luvun alussa oli Toejoen ja Uudenkoiviston alueille Porin kaupungin kupeeseen alkanut muuttaa teollisuustyöväestöä, ja myöhemmin alueet liitettiin kaupunkiin.) ”Eräänä päivänä sain kuitenkin tietää, että Hemmilän talo viidennessä kaupungin)osassa on myytävänä. Muistin heti, että siellä on suuri leivinuuni. Jätin leipomisen kesken ja vielä samana päivänä kauppa päätettiinkin.” Toistakymmentä vuotta Amanda oli aikoinaan myynyt torilla ja ”joskus oli niin kylmää, ettei 25 pennin raha pysynyt millään hyppysissä”. Amanda leipoo leivät, jotka Henrik sitten kuljettaa vanhalla hevosellaan Porin torille myytäväksi.

Hän joutuu jättämään hevosparan joen toiselle puolelle, koska pelkää, että poliisit pakottaisivat hänet lopettamaan hevosen, joka on jo hyvin vanha. Niin hän vetää itse kakkokärryt lopun matkaa Porin torille.

Amanda synnyttää kaikkiaan 11 lasta. Ensimmäisenä syntyy Irene vuonna 1885. Koulun käytyään hän lähtee Helsinkiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Seuraavaksi syntyy Sulho kaksi vuotta myöhemmin, luonteeltaan herkkä ja taiteellinen poika. Vanhimpana poikana hän perii aikanaan leipomon, kun Henrik ja Amanda väsyvät. Sulhon jälkeen syntyy kolme poikaa muutaman vuoden välein. Martti kuolee kuukauden vanhana kuumetautiin, Arvo puolitoistavuotiaana keuhkokuumeeseen ja Weikko 5-vuotiaana tulirokkoon. Vuonna 1894 syntyy Taimi, josta tulee lennätinvirkailija ja seitsemän lapsen äiti. Kaksi vuotta Taimin jälkeen syntyy Rauha, josta tulee kieltenopettaja ja liikemiehen vaimo. Sisaret saavat sitten vielä kolme pikkuveljeä: Martin, joka opiskelee tuomariksi ja tekee elämäntyönsä Posti- ja lennätinhallituksessa Helsingissä, Arvon, josta tulee apteekkari, sekä Paulin, joka työskentelee kirjaltajana useissa eri paikoissa eri puolilla Suomea ja tekee omaisuuden viljelemällä ja myymällä tupakkaa. Viimeinen lapsi, Eero, syntyy vuonna 1906 mutta kuolee jo seuraavana vuonna.

Lapsenlapset muistavat Amanda-mummun tomerana ja ankaranakin mutta kilttinä ja oikeudenmukaisena. Poikien piti viikoittain mennä mukaan hartauskokouksiin. Amanda seurasi tiukasti aikaansa ja luki sanomalehtiä aina ehtiessään. Varmaan hän ihmetellen syventyi niiden avulla sellaisiin suuriin tapahtumiin kuin vuonna 1900 annettuun kielimanifestiin, jossa venäjästä tehtiin eräiden virastojen virallinen kieli, vuoden 1905 suurlakkoon, vuonna 1912 Titanicin haaksirikkoon, josta lehdet kirjoittivat huhtikuun puolivälistä lähtien pitkin kesää ja ihan koko loppuvuoden, 1914 ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin, Suomen itsenäistymisen vaiheisiin 1917, kansalaissotaan 1918 ja tietysti toisen maailmansodan järkyttäviin tapahtumiin 1940-luvulla, koskettivathan ne omaa perhettäkin.

Vielä 85-vuotiaana Amanda tutki päivittäin 3-4 sanomalehteä alusta loppuun. 85-vuotispäivän johdosta hänestä itsestään ilmestyi kirjoitus Satakunnan Kansassa 11.2.1952. Amanda kuoli 87-vuotiaana vuonna 1954. ”Muistoja, niitä on paljon, mutta koko elämäni on ollut hauskaa ja ihanaa. Aika on mennyt niin pian kuin siivillä ikään. Korkeimmalle kuitenkin kiitos kaikesta.”

Jälkipolville hän sanoo evästeeksi ”Naurakaa paljon mutta ennenkaikkea olkaa rehellisiä”

Kiitos Amanda ! Isäni mummu ! näistä viisauden siemenistä joita istutit jälkipolveen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kivasti kirjoitin Amandasta, joka oli syntynyt hiukan aiemmin kuin mummoni. Oli onni lapsuudessa saada kuulla hänen kertomuksiaan elämästä sekä länsi että itä Suomessa useammissa kartanoissa. Lapsia oli monta, ja asunnot pieniä, eivätkä talvella edes lämpimiä. Siskonpetissä makasivat lattialla isolla joukolla. Varmasti lämmitti ja ehkä piti terveenä. Kielessäsikin on isoäidiltä tuttuja sanoja. Hän oli Mouhijärveltä rusthollista kotoisin ja talo oli sukulaisen omistuksessa vielä ainakin 1980-luvulla, jolloin kävin tätini luona vierailulla. Ehkä näin on vieläkin.

Käyttäjän tuulivonduuri kuva
Tuuli Sivusaari